Tutkimus poliisirikoksista ja niiden tutkinnasta valmistunut

(Poliisiammattikorkeakoulu)  Oikeustieteen kandidaatti Marko Viitasen tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa vähän tutkittua aihetta – poliisin tekemäksi väitettyjä ja epäiltyjä rikoksia ja niiden tutkintaa. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 29.8. klo 12 tarkastettavan väitöskirjan painopisteenä on poliisirikosten esitutkinta erityisesti suomalaisen tutkintajärjestelmän perusteiden ja esitutkinnan aloittamisen edellytysten osalta.

Suomalaisen poliisirikoksen kuvaa valotetaan noin 500, vuonna 1998 poliisin tietoon tulleen tapauksen avulla. Poliisirikoksen kuva näyttäytyy tutkimusaineiston valossa pääosin varsin arkipäiväisenä ja poliisin työnkuvan mukaisena. Tutkimusaineistossa ei näyttäisi olevan jälkiä korruption taloudellisesta ulottuvuudesta. Tutkituissa tapauksissa poliisia ei juurikaan arvostella rasistisesta tai seksistisestä käyttäytymisestä eikä salaisten pakkokeinojen käytöstä.

Poliisitoiminnan kyseenalaistaminen on usein asianomistajien tai sellaiseksi ilmoittautuvien henkilöiden varassa. Poliisimiehet eivät liikenteeseen liittyviä asioita lukuun ottamatta kyseenalaista juurikaan omaa toimintaansa. Sama koskee myös muita viranomaisia ja todistajia. Hyvin lievät ja vakavat tapaukset tulevat kuitenkin ilmoitetuksi poliisin toimesta. Poliisin ja poliisitoiminnan kyseenalaistajien näkemyksien ovat usein varsin kaukana toisistaan.

Viitasen mukaan kysymys siitä, tutkiiko poliisi vai ulkopuolinen taho epäillyt rikokset ei ole niin keskeinen, kuin saattaisi olettaa. Jokainen tutkintamuoto kohtaa ongelmia erityisesti poliisirikoksissa. Tämän vuoksi poliisimiesten pyyteetön vastuullisuus ja vahva eettinen selkäranka muodostuvat tärkeiksi.

Poliisirikosten tutkintajärjestelmä saattaa nykymuodossaan aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Tutkintajärjestelmää voidaan soveltaa vain silloin, kun on syytä epäillä rikosta ja objektiivisia perusteita epäillä poliisimiestä rikoksentekijäksi.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että poliisin laillisuusvalvonta poliisiorganisaation sisäisesti toteutettuna olisi järjestettävä siten, että sen avulla kyetään tuottamaan mahdollisimman luotettavaa, hyödynnettävissä olevaa informaatiota poliisiin kohdistetuista arvosteluista, rikosepäilyistä ja väärinkäytöksistä sekä niiden käsittelystä ja mahdollisista seuraamuksista. Myös poliisin poliisia kohtaan esitettyjä vahingonkorvausvaatimuksia ja maksettuja korvauksia tulisi seurata systemaattisesti. Poliisiorganisaation tulisi saattaa julkisuuteen säännöllisesti tietoa poliisitoiminnan "pimeästä puolesta" ja havaittujen epäkohtien vuoksi suoritetuista toimenpiteistä.

Poliisiorganisaation tulisi Viitasen mukaan myös varautua siihen, että poliisiin kohdistettua arvostelua tutkitaan tulevaisuudessa poliisista ulkopuolisen nykyistä riippumattomamman elimen toimesta. Globaalisti tarkasteltuna kehitys näyttäisi kulkevan vahvasti tähän suuntaan.