|
Leikki
Kevään alennusmyynti on meneillään.
Oinas naisen kanssa istumme neljän
jälkeen sohvassa.
Ostoskanava nielee meidät.
Yöt ovat ylipitkiä juhlia.
Aamut heräämisiä lattialta;
ylipitkiä huokaisuja kun
krapulainen - ei enää säihkysilmä -
blandaa väljähtynyttä omenasiideriä
shampanjalasiin.
Ja vaikka riehakkuus on poissa
olemme oikea naistenlehtien
ihannepari; päivän ainoa seikkailu
on kotipizzan tilaaminen ja napostelu.
Nuoruus
Sarkka baari
joka päivä auki.
Vanhan liiton tekijöille
tuoppi nousee vitkaan.
Aamu yhdeksältä kiskon oven ripaa.
Pian on sali täynnä
kuplivia päitä,
sitkeää savua ja naurun remakkaa.
Sydän on lihasta, sanovat;
seitsemän päivää viikossa auki.
Nuoruus; olet räävitön
räkäpallero ja kehtaa vielä raapituttaa.
Hannu muistatko? Teinin hätäisen
kännin oksennuksen, kun olimme iässä
vailla loppua.
Päivät pelasimme flipperiä kulmabaarissa
ja mässytimme hampurilaisiamme koska
olimme elämän coopertestistä
vasta viisitoista sekkaa juosseet
ja nälkämme oli hirmuinen.
Nyt ei ole parketilla perhosta niittyineen
eikä haavilla haaveita...
Pöydät ovat korkeammalla kuin tuolit
ja tukevammat.
Itse olet vaihdokas ja vain vieraana
täällä.
Seuraa tarjoilua, äläkä missaa vuoroasi.
Elegisyys pysyy kaukana känsäisistä
kourista.
Hitaasti leijuu tupakansavuinen maanantai.
Äijillä on viikonlopun panojutut
puheenaiheena.
Hannu muistatko? Kun ammattioppilaitoksen
käytävällä
kyttäsimme artesaani tyttöjä
ja etsimme sitä hunajaista joka
olisi liian ahdas vetimiinsä,
"säihkysilmää".
Välitunnilla sauhutimme metsikössä,
emmekä kuulleet naurultamme kadulle
missä ambulanssi ajoi ohi;
vanhuus uumenissaan,
kasvi päässä ja kuolee.
Leffamme ei kestäisi pitkään.
Säihkysilmä tyttönenkin olisi vain trikkiä.
Missä hän on nyt?
Mutta vielä kalja röökin kanssa maistuu.
Smalltalk sujuu.
Totta on että hymyn takana voi olla
myrkyllinen kieli. Älä anna sen hämätä.
Näet tahroja ihmisten kasvoilla,
yksinäisiä ovat
vajonneet itseensä.
Kohta isot miehet konttailee parketilla
kun jukeboksi kilahtaa haikean kappaleen.
Antaa hum.kandien kantapöydässään
nousuhumalassa kiistellä runoudesta lentävin
siivin, elehtien kuin marionetit.
Me kyllä tiedämme.
Olihan noita lyyrikoita;
keuhkotautisia
epileptisiä
absenttiin hukkuneita
neroja.
Ajan pyörän alle jäivät
NIINKU YKS TUTTU TYTTÖ SPIIDI HUMALASSA
rekan alle ylittäen vain viattomasti katua.
Nuoruus ja päivät kuin rapeat ranskalaiset
katkeavat ja musertuvat loppuun nopeasti ja
nuori käsi väsyy.
Marko Saha
Markon aikaisemmat runot, "Tori" ja "Talo" on julkaistu syyskuun lehdessä, "Isto" lokakuun lehdessä. Ne voi lukea myös tästä linkistä. Runoja julkaistaan syksyn mittaan vielä lisää.
. | 
